sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Suurten muutosten keskellä

Blogihiljaisuutta on kestänyt nyt muutamia viikkoja, tuntuu että ikuisuus. Elämässä on ollut niin suuria muutoksia, että kaikki muu on ollut pakko laittaa pysähdyksiin ja koitettava selvitä päivä kerrallaan normielämästä.

Muutimme siis pari viikkoa sitten takaisin Suomeen, täynnä intoa ja odotusta. Meillä on täällä uusi ihana koti ja odotin kovasti että pääsemme sitä laittamaan. Muuttoviikonloppuna tapahtui kuitenkin kaksi mullistavaa asiaa ja muuttolaatikoiden purku sai jäädä odottamaan. Ensimmäiseksi sain suru-uutisen että isäni oli kuollut täysin yllättäen torstaina, kun me seilasimme Siljalla kohti kotia. Tämä uutinen pysäytti ja oli niin odottamaton että sen käsittelyssä menee pitkä tovi.

Saman viikonlopun aikana toinen perheenjäsen, joka oli taistellut vuoden ajan syövän kanssa, meni hetkessä todella huonoon kuntoon. Kahden viikon sairaalassa olon jälkeen hänen voimansa loppuivat viimein muutama päivä sitten ja meitä kohtasi toinen suuri suru.

Facebookissa totesin Tukholmasta lähtiessämme että nyt tuntuu hyvältä palata perheen ja ystävien lähelle. Kuinka totta se olikaan! Tuntuu, että nämä tapahtumat "odottivat" meidän kotiinpaluuta, jotta olisimme täällä tukemassa muuta perhettä ja samalla heidän tuettavinaan.

Nyt olisi hakusessa hyvät yöunet. Näin raskaana ollessa ei ole olemassa perinteisiä apukeinoja vahvempia lääkkeitä. Oikeasti maistuisi lasi punaviiniä, mutta tyytyminen ulkoiluun ja illalla lukemiseen. Ehkä se nukkumatti löytää minutkin taas joskus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti