Kirjoittelinkin aikaisemmin, että halusin ikuistaa vauvamasun näin viimeisen raskauden kunniaksi. Mulla on sekalainen määrä raskauskuvia, mutta mikään niistä ei ole sellainen jonka laittaisin esim. kehyksiin tai mitä voisin katsella samalla ihastuksella kuin mitä nyt katselen itseäni ja masuani. Tiedän että monet kokevat vartalonsa tässä vaiheessa kamalaksi, minä en, mä rakastan vartaloani enemmän kuin koskaan :). Vähän jo haikeudella ajattelen että tämä tosiaan tulee jäämään viimeiseksi raskaudeksi.
![]() |
| Hänestä tulee pian isoveli :) |
![]() |
| Lentoemäntä -look |
Jään kaipaamaan erityisesti näitä pieniä potkuja mahassa. Kaikki mun pojat ovat olleet kovia masumöyrijöitä ja ovat potkineet/nyrkkeilleet päivät pääksytysten, näin pitkin päivää kokoajan olemassaolostaan muistutellen. Esikoisen kohdalla potkut alkoivat tuntumaan jo viikolla 16, muistan sen hyvin, koska lähdettiin silloin viikon lomalle Rodokselle ja siellä näitä mahan liikkeitä ihmeteltiin. Keskimmäinen liikehti noihin samoihin aikoihin ja varsinkin iltaisin oli kova meno. Nyt, vannon että ekat liikkeet tunsin jo viikolla 14, joku voi väittää ettei se ole mahdollista mutta näin se oli. Tämä viimeinen potkuttelija taitaa olla kaikista kovin möyrijä muutenkin. Istukka on myöskin tuolla kohdun takaseinämässä, joten vauva on tuossa ihan ihon alla.
Tällaisia ajatuksia tänään. Hauskaa päivää kaikille!
.jpg)
