Äitiyden suloinen rentous

Pääsin torstaina kampaajalle ihan Helsinkiin asti ihanalle Inochin Hannalle. Voi että miten mahtava fiilis oli jättää molemmat lapset mummin hoitoon, HYVÄLLÄ OMALLATUNNOLLA, ja luottavaisin mielin että kaikki menee hyvin. Pieni on kuitenkin vasta 5 viikkoa ja jo sain muutaman tunnin ihan omaa aikaa. Pari kesää sitten en raaskinut jättää esikoista illaksi hoitoon vaan myin odotetun Madonnan konsertin lippumme päivää ennen keikkaa... 

Siinä kampaajan penkillä lueskelin Olivia -lehteä, taisi olla ihan viimeisin numero, jossa oli hyvä juttu äitiydestä. Toimittaja kirjoitti omakohtaisesti havainnoistaan ja omista fiiliksistään äitinä. Jutun ydin oli se, kuinka äitiydestä on tullut (liian) monille elämää suurempi asia, jonka edessä unohdetaan ja tietoisesti jätetään oma itseys taka-alalle tai haudataan kokonaan. Äitiys imaisee henkilön identiteetin mustaan aukkoon. Suoritetaan äitiyttä. Ja ollaan niin helposti vietävissä... Tehdään asioita niin kuin jossain netissä sanotaa että pitäisi tehdä, eikä uskalleta tehdä toisin vaikka itsestä tuntuisikin paremmalta niin. Olin salaa tosi tyytyväinen itseeni, että en tosiaankaan kuulu näihin pingottajiin, olinhan siinä kampaajan penkillä punaviiniglögi kädessä ;).

Ensimmäisen lapsen vauva-aika oli kyllä todella erilaista, johtuen siitä kuinka itse asioihin suhtauduin. Nyt tokalla kierroksella olo on niiiiiin paljon rennompi, totta kai! Kaikkea tietoa ei tarvitse etsiä jostain kirjasta tai netistä vaan luottaa ihan omaan järkeen. Mahtavaa! Ja koska ei ole aikaa keskittyä vain vauvaan, tuntuu että on itsekin pysynyt kivasti arjessa mukana. Elämä ei pyöri vain vauvan ympärillä, toisin kuin esikoisen kanssa, jolloin kerkesin käydä suihkussa vasta miehen tultua kotiin ja syöminenkin jäi vähän heikoksi :). Muistan, että jouduin ihan oikeasti priorisoimaan asioita joita kerkesin tekemään kun oltiin vauvan kanssa kahden: no 1 vessaan, no 2 syömään, no 3 suihku (harvoin pääsin tänne asti) ja no 4 - tätä tasoa en montaa kertaa saavuttanut: päiväunet. Hmmm, mitä ihmettä! Oliko esikoinen tosiaan niin haastava tapaus? 

Tällä kertaa olen kahden lapsen kanssa kotona, ja olen päässyt vessaan aina kun on tarvinnut :), olen saanut syödäkseni (ehkä vähän liikaakin), olen käynyt suihkussa joka toinen päivä ja joka päivä olemme koko jengi lepäilleet tunnin verran sängyssä, joskus nukkuen, joskus ei. Sen lisäksi olemme puuhailleet kaikkea kivaa, käyneet kaupungilla, ja muutenkin tehneet normaaleja juttuja - arki jatkuu! Ok, arkeen kuuluu tietty paljon muutakin, eikä todellakaan vaan pelkkää kivaa, mutta se on jo toinen juttu se. 

Mutta jutun juoni on siis se, että rentona mutsina on vaan niin paljon kivempaa.